Eestin pastillitutkimus

Ksylitolipastilli yhtä tehokas kuin täysksylitolipurukumi

Virossa vuosina 1996-2000 toteutettu ksylitolitutkimus on ensimmäinen, jossa tutkittiin ksylitolipastillin säännöllisen käytön vaikutusta hampaiden reikiintymiseen. Tutkimus vahvistaa, että ksylitolipastilli ehkäisee kariesta yhtä tehokkaasti kuin täysksylitolipurukumi. Ksylitolin tehokkuuden lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että koulujen organisoima ksylitolijakelu toimi erittäin hyvin. Tutkimusta johtivat professori Pentti Alanen Turun yliopiston hammaslääketieteen klinikalta ja Ylivieskan terveyskeskuksen ylihammaslääkäri, lääkintöneuvos Pauli Isokangas.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ksylitolipastillin ja täysksylitolipurukumin tehoa karieksen ehkäisyssä, testata koulujärjestelmää ksylitolin jakelutienä ja löytää taloudellisesti tehokkaan ksylitoliohjelman oikea ajoitus ja pituus.

"Tutkimukset sekä vahvistivat käsityksiä ksylitolin eduista karieksen ehkäisyssä että toivat esiin aivan uusia havaintoja", kertoo Alanen. "Aikaisemmin tutkimuksissa syvennyttiin ksylitolin biologisiin vaikutuksiin. Eräs ksylitolipurukumiin liittyvistä oletuksista oli se, että pitkäaikainen pureskelu tehostaa ksylitolin vaikutusta." Alasen mukaan kuitenkin jo noin 5 - 10 minuuttia kestävä pastillin viipyminen suussa riittää. Purukumia pureskeltaessa syljeneritys vilkastuu, mutta pastillien kohdalla niiden makeus saa aikaan saman vaikutuksen ja ksylitoli aineena ehkäisee kariesta.

Eestin tutkimuksessa käytettiin ksylitolia ja maltitolia sisältäviä Läkerol Dents -pastilleja ja Jenkki Professional -täysksylitolipurukumia.

Koulut tehokkaita jakeluteitä

Tutkimukseen osallistui yli 500 koululaista eri puolilta Viroa. Heidät jaettiin neljään ryhmään:

1. Vertailuryhmään, jolle ei annettu ksylitolia

2. Jenkki Professional -täysksylitolipurukumiryhmään

3. Läkerol Dents -ksylitolipastilliryhmään

4. Muuta ksylitolipastillia käyttävään ryhmään

Pastillien käyttöä jatkettiin ryhmästä riippuen joko kaksi tai kolme vuotta.

Ksylitolituotteiden jakelusta huolehtivat opettajat. Ksylitoliryhmien jäsenet nauttivat koulupäivien aikana yhteensä viiden gramman ksylitoliannoksen, mikä vastasi joko kuutta purukumityynyä tai kahdeksaa pastillia. Tutkimuksessa lapset eivät käyttäneet ksylitolituotteita lomien aikana. Kolmen kuukauden kesäloma ei vähentänyt ksylitolin vaikutusta. Kaikissa ksylitoliryhmissä karieksen väheneminen oli merkittävä.

Pastilleja käyttäneiden lasten karies väheni 33 - 59 prosenttia vertailuryhmään nähden. Täysksylitolipurukumilla saatiin aikaan myös huomattava 53,5 prosentin väheneminen. Ksylitolin tehokkuuden lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että koulujen organisoima ksylitolijakelu toimi erittäin hyvin.

Tutkimus kesti kaiken kaikkiaan viisi vuotta. Tutkimukseen osallistuneiden lasten hampaiden vuositarkastuksia jatkettiin vielä ksylitolin käytön jälkivaikutusten selvittämiseksi.

Kustannussäästöt mahdollisia

"Mielenkiintoisinta on ollut huomata, että ksylitolilla on pitkäaikaisia vaikutuksia karieksen ehkäisyssä, kun sen käyttö ajoitetaan oikein", sanoo Pauli Isokangas.

"Näen jatkossa erityisen tärkeäksi tutkimukset, joissa tehdään kunnollinen jälkiseuranta ja saadaan myös talouspuoli selvitettyä. Kustannuksiahan syntyy vain ksylitolin aktiivisen käytön aikana ja sen jälkeen saatava hyöty on ilmaista", toteaa Isokangas.

Pentti Alanen arvioi, että ksylitolin säännöllinen ja valvottu käyttö säästäisi todennäköisesti hammashuollon kustannuksia."Ksylitolituotteiden käyttö karieksen ehkäisyssä voi pienentää hoidon yksilökustannuksia huomattavastikin", hän toteaa.

Yksi tulevaisuuden haasteita on selvittää, kuinka lyhytaikainen ksylitolin käyttö saa aikaan riittävän preventiivisen tehon. "Jos osa preventiiviseen hammashoitoon käytetystä ajasta vapautuu säännöllisen ksylitolin käytön ansiosta, niin säästynyttä aikaa voidaan ohjata sellaisille henkilölle, jotka tarvitsevat hammashoitoa useammin", Alanen huomauttaa.

Viite: Alanen P, Isokangas P, Gutmann K: Xylitol candies in caries prevention: results of a field study in Estonian children. Community Dent Oral Epidemiol 2000; 28: 218-24